Olen kipeä ja poissa koulusta. Oi, autuus! Saan lepuuttaa kasvojani siltä naamarilta, jonka vedän joka ikisenä kouluaamuna päähäni. Minun ei tarvitse olla kenellekään mitään muuta, kuin mitä olen. "Eihän sinun tarvitsisi olla muutenkaan", joku viisas saattaa nyt puuskahtaa. Ei niin. Sanopa se sille, joka piilottelee tämän ruumiin sisässä, joka odottaa sitä, ettei se enää välittäisi muista. Ettei se enää välittäisi, vaikka muut pitäisivät sitä maailman ikävystyttävimpänä ihmisenä, koska "sehän ei merkitse mitään". Ei niin, ja sitä olen yrittänyt sille piilottelijalle, itselleni, takoa tajuntaan. Ymmärrän sen vielä; minä en ole muiden narri eikä minua ole luotu muita hauskuuttamaan. Jos he sitä odottavat, he saavat mielihyvin odottaa.. minullehan sillä ei ole mitään väliä.

 Olen luultavasti saanut mahatautini kouluruoasta. Aivan, kyseessä on juuri se paljonpuhuttu epidemia, jonka uskotaan levinneen salaateissa tai raasteissa. Tai vedessä. Ihan missä vain, terveydenhoitaja sanoi minulle. Sepä ei paljon lohduta sillä hetkellä kun kipu äityy pahimmilleen. Eihän tämä ole vielä mitään moneen muuhun kipuun verrattuna, mutta mainitkaa toki minulle, jos tiedätte jonkun, joka suoraan sanoen nauttii vatsakivuista. Minä en taida tuntea yhtäkään.

 Kyselin eilen kolmatta kertaa paikalliselta 4H-yhdistykseltä dogsitter-kursseista, tällä kertaa palauteboksin kautta, aiemmin olin lähettänyt sähköpostia kahdesta eri osoitteesta. Nyt nappasi; toiminnanjohtaja otti minuun yhteyttä. Mitään erityisiä uutisia sieltä ei kuulunut: tämä uunituore toiminnanjohtaja ei ole vielä "perehtynyt" dogsitter-kurssin järjestämiseen, mutta se on "käynyt mielessä". Eli siis syyssuunnitelmani lykkäytyvät vielä enemmän. Aikaa minulla ei ole rajattomasti ja olisi mukavaa päästä jo päättämään, mitä ryhtyisin harrastamaan, kun vaihtoehtoja on jumalattomasti. Mutta anti olla, jos tuokin koiranhoitokurssi nyt jää ns. "korvan taakse" eikä siitä koskaan tule mitään, niin onpahan minulla muutakin, mitä tehdä.

 Eilen aloitin myöskin venäjänvinttikoira-tekstini kirjoittamisen. Hain tietoa Internetistä ja tänään ajattelin käydä läpi kirjastosta lainaamani koirakirjan borzoi (venäjänvinttikoira) -annin. Luettuani tulosteeni tein eilen mandaloita, ajatuskarttoja ym. tekstin avauksia ja kirjoitin niiden pohjalta pienen tekstinpätkän borzoista. Teksti oli tosin melko korkealentoista eikä lähes ollenkaan faktapohjaista. Tänään kirjoitan perusteellisemman tietotekstin perehdyttyäni aiheeseen tarkemmin.

 Näihin kuviin, näihin tunnelmiin,
RK